30.11.2016 Keskiviikko
c: www.galildiko.hu
Alustuskuvaan pieni tarina. Kyseinen kuva on vuodelta 2009, jolloin kilpailin työnantajansa hevosilla Saksassa. Kyseinen nuori tamma kimpaantui suhteutetun välissä isossa hypyssä heilahtaneeseen pohkeeseen ja teki kunnon rodeot. Lopputulemana tamma pysähtyi ja minä jatkoin matkaani jaloilleni maahan. Turha tippuminen mutta niitä oli työelämässä paljon.Pakko se on myöntää että minäkin olen vain kuolevainen. Joskus tulee sellaisia tunteita että kaikki sujuisi paremmin jos en puuttuisi hevostemme ratsutuksiin vaan antaisin työntekijöitteni hoitaa perusliikutuksen ja keskittyisin itse kirjanpitoon, valmentamiseen ja kenties kilpailemiseen vanhemmilla hevosillani. Kuitenkin ihminen on erehtyväinen ja kun Joni valitti että hänellä on kaikki vaikeimmat hevoset keskiviikkona hypättävänä ja viellä peräkkäin. En aamupalaverissa jaksanut kuunella ja totesin vain että hänet on jalkautettu. Eli Joni saa toimia lannan kerääjänä, esteen nostajana ja tarvittaessa puntata minua takaisin kyytiin.
Ensimmäisenä listassa kahdeksalta minulla oli Junkkari. Alina toimii hoitajanani ja Joni saa luvan avustaa häntä sitten purkamaan. Joni ratsasti myös kahdeksalta hänen ratsunsa oli Ässä. Eilen on rakennettu esteet lanauksen jälkeen ja niin Joni kuin Perttu hyppäävät aamulla suokkeja. Itse keskityin Junkkarin hallitsemiseen joka osoittautui yllättävän haastavaksi kun Pertun ratsastama kouluori Arpa otti vähän vauhtia esteen jälkeen. Iloinen kouluhevonen pakko myöntää, mutta musta komistus allani otti siitä vähän turhan paljon virtaa. Pakotin orin ympyrälle ja ulko-ohjan tuntumalle, niin se ei päässyt enään karkuun lapa edellä. Tein muutamia laukanvaihtoja ja väistelin parhaani mukaan sinkoilevia estesuorittajia.
"Onko meidän hevosilla oikeasti näin paljon turhaa energiaa? Ettekö te liikuta näitä riittävästi, pitääkö lisätä kävelytyskonetta vai pidentää ratsastusaikaa", kysyin saatuani Junkkari käyntiin yhden spurtin jälkeen, jonka aiheutti tällä kertaa Joni. Helen ratsasti nuorta Umppista ja hänellä oli myös ajoittain ongelmia, mutta kouluratsastaja hallitsi tilanteen paremmin ja tyylikkään viileästi.
"Ne kaipaavat kaikki vain kuria ja liikettä", Helen totesi ilkeän viekas ilme kasvoillaan. Hän tietää että Kerstin on tulossa taas Suomeen ja Maarit on raivona poikien ratsastuksesta.
"Kummat hevoset vai ratsastajat", vastasin vilkaisten kaikkia. Ilman että odotin vastausta otin puhelimen ja valitsin Maaritin numeron.
"Moi, Sissi täällä. Kuule onko sulla ohjelmaa tälle päivälle? Mä oon aamuratsastuksessa ja ihme purnausta palaverissa Joni purnasi Luizan ja Junkkarin vaikeudesta esteillä. Mä lupasin ottaa ne mutta näiden putteorienkin kanssa on ongelmia. Jopa Herra Arpa on haastava Pertulle. Joutaisitko tulemaan valvovaksi mestariksi ja pistämään kuria. Helen sanoi että enemmän liikettä ja kuria, olen samaa mieltä".
Puhelun aikana Joni ja Perttu tekevät vakavasti töitä ratsujensa kanssa. He tiesivät että kyllä Maarit tulee kun heistä on kyse ja se ei aina tarkoita (tai oikeastaan koskaan) mitään hyvää.
Ei mennyt kuin vartti kun Maaritin Mersu pysäköi uuden maneesin viereen. Saman tien napit kaikkien korviin ja se alkoi heti kaikki saivat kuulla kunniaansa ja joutuivat hyppäämään pieniä esteitä, vaikka minun ja Helenin ei ollut tarkoitus. Maarit laittoi Alinalle viestiä että seuraavia on turha viellä tuoda, joten ensimmäisten hevosten kanssa menikin melkein pari tuntia.
Sitten varsinaisten ongelmahevosten pariin, eli ensimmäisenä vuorossa on Luica. Vaikka Joni ei ratsastanut ei hän helpolla päässyt, koska nappi oli korvassa edelleen ja hän joutui viellä istumaan Maaritin vieressä silloin kun ei muuta ollut ja vastaamaan tämän kysymyksiin mikä Luicassa nyt niin vaikeaa on. Pertun myhäilevät ilmeet olivat näkemisen arvoisia, mutta toisaalta myös Maaritin viiltävät kommentit olivat kuultavan arvoisia. Maneesissa soi joulumusiikki ja topakka täti ajoittain huutaa suoraan korvaan. Tästä tuskin nauttivat moni, mutta minulle tuli hyvä mieli. Helen tuntui myös nauttivan Maaritin huomiosta. Maarit ei ole paha ihminen mutta ei voi sietää poikein niskoittelua.
Tosin kun aloitimme hyppäämisen ei Joni ollut väärässä. Hänellä on vaikea hevonen ehdottomasti. Jo pienillä esteillä joutui olemaan hereillä, mutta ei Luica työstä yrittänyt luistaa. Kuitenkin tämä tikittävä aikapommi toi mieleeni kilpailuajat Saksassa ja kuten sielläkin hyvin usein myös tänään koto Suomessa sain maistaa hiekkaa. Satuin laukkaamaan syvälle kulmaan kootulla hevosella, joka oli hiukan jo valmiiksi jännittynyt, kun samaan aikaan maneesin ulkopuolella tapahtui jotain. Päädystä kuului hillitön pamaus ja kolinaa. Luica ei kolinaa jäännyt kuuntelemaan vaan otti ritolat. Ei näissä kiihdytyksissä eikä äkki käännöksissä niin mitään pahaa ole mukana kestää kyllä, mutta se äkki pysäys vetäen pään alas sai minut kaulalle roikkumaan. Herkässä mielentilassaan Luica ei voinnut sietää sitä että roikun toisella kyljellä ja alkoi pomppia ympyrää, niin että minä irtaannuin ulkokehälle. Lentoratani päättyi ikävästi metrin okserin sekaan päin alimmaista puomia ja tolppaa, onnekseni naama hiekasa, sillä jalkani kaatoi tolpan ja päälimmäiset puomit tippuivat osuen osittain myös minuun. Loistava kierimis taktiikka ei onnistunut, koska jalka on jumissa tolpan ja johteen välissä.
Auts, ajattelin ja kun en pysynyt puomien laskussa mukana en ollut varma montako niitä on jo tippunut joten en uskaltanut liikkua. Luiza oli juossut tarhakaverinsa Wodkan luokse ja Perttu oli napannut tamman kiinni. Askeleista päätellen ja Joni ehti luokseni ensimmäisenä ja Maaritin puheesta päätellen tämä oli matkalla jo selvittämään kohtauksen aiheuttanutta ääntä. Joni otti puomeja päältäni pois ja kysyi jotain, mutten kuullut kun toinen korva on täynnä hiekkaa ja toiseen puhuu Maarit. Lähdin kääntymään ja Joni tarttui käsivarteeni kiinni. Hän tajusi onneksi etten kuule ja nappasi kuulokkeen korvastani.
"Hei odota vähän, ooks sä okei. Älä pidä turhaa kiirettä tamma on jo kiinni", nuorukainen rauhoitteli. Helen oli myös jalkautunut ja piti Messistä kiinni. Ori oli yllättävän lunkisti vaikka juuri oli ollut tamma irti maneesissa.
"Joo ei tässä mitään, kaikki luut on ehkä tallella ja ehjinä. Mikä hitto se ääni oli", kysyin ihmeissäni istuen polvillani kosteassa hiekassa. Pakko myöntää että kuitupohja on ihan toimiva mutta ikävän tarttuvaa se on, kun yritin puhdistaa sitä pois vaatteista ja naamastani.
"Äh pakko käydä pesemässä naama tätä s**tanan hiekkaa on kaikkialla", totesin kompureidessani ylös. Yllättävää mihinkää ei sattunut pahemmin vähän reiteen kolotti ja kylkeen pisti, mutta niihin tulee varmaan vaan mustelmat.
Palasin peseytymisen jälkeen toiseen maneesiin ja meneillään oli melkoinen sirkus. Alina oli hälyytetty hätiin ja paikalla oli kasa Joukon työmiehiä.
"Mitä täällä tapahtuu", kysyin kävellessäni yhdyskäytävästä isolle nosto-ovelle. Kurkistin ulos ja näin pihalla melkoisen lommon hevosrekassa, rikkinäisen ikkunan maneesissa ja kaadunneen kippilava auton. Auto oli kaadunnut päin rekkaa ja ylös nostettu kippi oli rikkonut ikkunan. Lisäksi autosta oli tippunut vielläpä isoja kiviä, jotka olivat kolisseet hepparekan katolle tehden valtavia lommoja.
"Voi helv***i, paska", kirosin ja nappasi puhelimen ennen kuin ehdin soittaa juoksi jo hallin suunnalta lauma miehia joita johti Jouko. Jouko oli suuntaamassa ensin vanhaan maneesiin mutta nähtyään minut vaihtoi suuntaa.
"Sattuiko ketään, eihän kukaan jäännyt alle", kysyin kiihtyneenä kiivetessäni hevosrekkaan sisälle katsomaan vaurioita. Lava oli rikkonut ison osan auton sisustaa ja mm taulu-tv ja liesi olivat halki ja keittiön kaapit tippuneet, katto tippunut osittain alas ja ohjaamo osittain lytyssä.
"Kukaan ei jäännyt alle, mutta oletko sä kunnossa", Jouko kysyi kiivettyään perässäni hyttiin. Hän käänsi minut väkisin ympäri koska kiukultani olisin voinnut huutaa mitä tahansa. Kyllä kiroilutti ei se että tipuin mutta että tälläistä pitää käydä. Uusi maneesi ja uusi rekka, molemmat heti rikki.
Kun olin hetken kerännyt itseäni auton takaosassa jonne pääsin puoliväkisin vääntäytymään palasin ulos takaovesta katsomaan kuorma-auton vahinkoja. Sehän on Joukon uusin auto. Mitenköhän tämä nyt on mahdollista. Selvisi että vaikka auton kippiä lähdettiin nostamaan ei takalauta ollut lähtenyt aukemaan, vaikka manuaali varmentimet oli avattu, eli perälaudassa on oltava joku vika. Kuljettaja oli tullut ulos katsomaan purkua ja yrittäessään pysäyttää lavaa huomattuaan vian ei kippi lopettanutkaan nostamista. Siis autossa on pakko olla jotain vikaa. Myös työkaverit varmistivat että näin oli käynnyt ja he yirttivät viimeiseen asti estää onnettomuuden yksi oli jopa kiivennyt autoon ja käynnistänyt sen yrittäen saada sisäohjauksen toimimaan ja oli juuri painamassa hätä katkaisijaa, kun auto oli alkanut kaaduta. Hän oli onneksi itse ehtinyt turvavyön köyttää eikä satuttanut itseään kuin pienellä nirhaumalla.
"Sinä ja minä lähdemme molemmat lääkäriin, Jouko soita vakuutusyhtiöön ja määrää kolme henkilöä yksi tallin puolelta kuvaamaan vahingot. Alina voisi olla tallin puolelta se kuka kuvaa, hän tuntee hepparekan hyvin. Joni menet Lucian selkään ja ratsastat sen rennoksi iso maneesi on nyt käyttökiellossa mihinkään ei saa koskea. Kuvatkaa myös este minkä sekaan sukelsin sellaisenaan ja koottuna. Tästä voi tulla hankala juttu kaikki kuvataan ja yksi kuvaajista taltioi koko kuvaus session videolle. Maarit katso että Lucia on kunnossa ja rentoutuu kunnolla, tämä ei ollut sen vika ja varmaan voit katsoa että kaikki hevoset liikkuvat tänään. Käyttäkää pientä maneesia ja tarvittaessa pyöröä, jos tulee ahdasta tai yksärit voi myös ajaa sinne kun selittää tilanteen. Hypätkää vaikka jumppasarjaa tai jotain muuta ja työskennekää sileällä. Pidetään toisemme ajantasalla", ohjeistin napaten auton sisällä olleen kuljettajan mukaani.
"Ai niin ja kuka oli vastuussa tästä autosta eli kuka oli pää kuljettajana", kysyin ja vanhempi mies huomiovaatteissa ilmottautui. "Sinä lähdet myös. Verikokeet, jotta varmistetaan ettet ole päihteiden vaikutuksen alaisena. Ethän ole?", kysyin marssiessani kohti Volvoani.
"En ole mies vakuutti ja nappasi avaimeni. On ehkä parempi että ajan vaikka olisinkin päihynyt. Sinä olet tippunut kerrostalon kokoisen elukan selästä", mies totesi. Minua alkoi hymyilyttää muistin heti miehen hän on ollut meillä töissä jo pitkään ja joutui kerran lähtemään Saksaan toiseksi kuljettajaksi. Hän myönsi minulle pelkäävänsä kuollakseen hevosia, mutta ei kehdannut Joukolle sanoa niin ja suostui ajotehtävään.
Kaikkien lääkärin tarkastukset sujuivat. Kaikki puhalsivat nollat ja verikokeet otettiin. Lääkärin lausunnot lähetettiin eteenpäin. Vanhemmalle kuljettajalle annettiin kolmen päivän sairasloma, mahdollisen sokki oireiden vuoksi. Nuorempi auton sisällä ollut sankari puolestaan määrättiin röntgeniin, jossa ei löytynyt mitään. Hänelle todettiin lievä aivotärähdy ja herkkyyttä niskan seudulla. Kahden viikon sairasloma varmuuden vuoksi. Minulla puolestaan todettiin kaksi murtunutta kylkiluuta, lihasvamma reidessä (mustelma) ja aivotärähdys. Kahden viikon ehdoton rasitus kielto. Pahuksen lääkäri oppinut jo tapani jos hän antaa ratsastuskiellon alan ajamaan hevosiani.
Palasimme tallille, jossa pihalla oli melkoinen härdelli menossa. Uutisia myöden oli paikalla kuvaajia. En ajatellut tämän olevan niin suuri juttu, mutta ei minua myöskään kiinnostanut vastata mihinkään, joten käskin ajaa suoraan pihan läpi talolle, mihin riensimme kaikki toimittajia pakoon. Kukaan ei saa antaa minkäänlaista haastattelua ennenkuin asiat ovat selvät. Huomasin valvontakameroista että myös maneesissa oli lopetettu työt ja kaikki olivat tallilla. Talliin pyrki myös vieraita henkilöitä, joten ovet oli lukittu ja Susa oli raivona tallin käytävällä. Ehkä meidänkin on pyrittävä talliin totesin. Poistuimme talolta ja olimme heti vakuutusmiesten, toimittajien ja huijareiden piirittämänä. En ollut edes huomannut paloautoaja, kun ajoimme ohitse. Palomestari saavutti minut tallin ovella.
"Oletteko Cesilia Pietinen, Porin pelastuslaitokselta palopäälikkö Klinga huomenta", hän sanoi vakuuttavalla äänellä.
"Olen", vastasin kääntyen häneen päin, pistävä kipu tuntui kyljessä kun osuin kääntyessäni äänen suuntaan toimittajan mikrofoniin.
"Herran jestas ei täällä ole teille mitään. Olisiko mitenkään mahdollista saada tilaa edes sen verran että mahdun kääntymään OMALLA pihallani", ähkäisin pidellen kumarassa kylkeäni.
"No niin hajaantukaa pidämme asiasta tiedoitustilaisuuden tuota pikaa koittakaa nyt ihmiset rauhoittua. Menkää maneesiin säänsuojaan odottamaan. Sinne tuodaan kohta lämmintä juotavaa", Klinga totesi taluttaessaan minua sisälle.
"Lämmintä juotavaa", kysyin ihmeissäni.
"Rouva Pietinen halusi tarjota toimittajille ja muille läsnä oleville hieman lämmikettä", hän vastasi tyynesti.
Toisaalta en vastauksesta yllättynyt. Joukon äiti on aina sellainen, kun on jokin hätä tai paniikki tai härdelli tilanne päällä hän alkaa tekemään ruokaa. Eikä päästy edes portaille asti kun Elisa ja Elvi jo kantoivat koreja sekä soppakattilaa alas.
"Ehditkö jo sopankin keittää", kysyin hämmissäni Elviltä.
"Voi kulta siinä vaiheessa kun näin savua aloin jo pilkkomaan vihanneksia", hän vastasi.
Tässä vaiheessa välähti, savua, sinisiä vilkkuvia valoja ja palomies.
"Hetkinen missä täällä nyt sitten palaa", kysyin järkyttyneenä. Minulle ei vastattu heti vaan työnnettiin väkisin yläkertaan. Alina istui sohvalla Riikka vieressään hengittäen happipullosta maskin kautta ilmaa.
"Kippiauto syttyi tuleen ja leimauttti myös hevosrekan tuleen. Alina jäi loukkuun takaosaan ja hengitti paljon savua saimme hänet ulos lastaussillan kautta, mutta avatessamme siltaa tuli sai paljon happea ja levisi nopeasti. Koko rekka paloi", ratsastuksen opettaja Hannan mies Joel totesi. Joel oli ollut kuvaamassa autojen vahinkoja videokameralla ja huomannut palon alun saaden vedettyä kaverin pois kippiauton luota. Yhdessä toisen työmiehen kanssa he olivat kiskoneet Alinan ulos autosta.
Nyt tietoa tulee liikaa, kun sanoin että tästä tulee iso juttu en todellakaan olettanut että näin iso. Kaikki alkoi pimentyä ja kyykistyin portaiden yläpäähän. Joni nappasi kiinni ja puoli väkisin väänsi minut istumaan pitkälle penkille istuen itse taakseni.
"Et varmana pyörry tai romahda. Me tarvitaan sua nyt täällä. Jopa Maarit on hiljentynyt", Joni sanoi purittaen kevyesti harteistani.
Hetken vilinävaiheen jälkeen tilanne alkoi selvitä minulle hissukseen ja palasin taukotupaan myös henkisesti. "Siis onhan nyt niin ettei kukaan ole loukkaantunut vakavasti", kysyin huolestuneella viellä hieman värisevällä äänellä.
"Ei kukaan ei ole loukkaantunut vakavasti. Alina tulee kuulemma kuntoon hän on vaan hengittänyt hiukan liikaa häkää. Teillä ei tainnut isompaa olla, joten kaikki on kunnossa", Maarit vastasi. Seuraava kysymys missä mieheni on, mutta siihen sain jo palomestarin puheesta vastauksen. En muista kaikkea mitä hän sanoi johtuneen aivotärhdyksestä, mutta Jouko on kuulemma vakuutusmiesten kanssa toimistollaan ja sinne myös palomestari siirtyy tuota pikaa. Hän korosti ettei kenenkään tarvitse puhua toimittajille mitään ja kertoi että poliisi ja tekninen tutkinta on myös saapumassa paikalle auttamaan tutkinnassa. Osa hänen miehistään on maneesissa auttamassa Elviä ja Elisaa, kuulemma myös Simo on siellä. Mutta vanha pariskunta ei asiasta muuta tiedä kuin jotain on sattunut ja paljon.
Odotimme tunnin ja toisen, Elvi toi meille ruokaakin välissä ja hevoset käytiin ruokkimassa poliisin valvoessa työrauhaa. Myös automerkkien edustajat tulivat paikalle. Onneksi Jouko hoiti koko vyyhdin ja minulta kysyttiin vain varmistus siihen minkä vuoksi hevosrekka oli uuden maneesin vieressä. Helppo vastaus sillä ei viellä ole omaa hallipaikkaa, kun hallit ovat remontissa, joten sen koti on siinä. Ja minkä vuoksi hiekkaa kaadettiin rekan lähettyville johon en osannut sanoa muutakuin että se on hiekoitus hiekkaa, jota on tarkoitus ajaa parkkipaikalle, konehalleille, tielle ja tallipihaan, sekä tarhoille. Eikä sitä voi keskelle parkkipaikkaakaan kipata, kun parkki on asiakkaiden käytössä ja haliremontin vuoksi myös raskasta kalustoa on yötä kameravalvotulla parkkialueella.
Porukka alkoi olla jo aika kypsiä odotteluun ja hoitajat puuhailivatkin jo tallin puolella. Maarit johti suunnittelu palaveria, jossa käytiin läpi huomisen ohjelmaa, koska huolestuttavasti näytti siltä ettei täsätä tule mitään. Hanna saapui myös tallille ja totesimme että tunnitkin on peruttava koska täällä on nyt ihan riittävästi härdelliä. Hanna lupasi hoitaa peruutukset ja kysyä kokeneempia liikuttamaan illalla opetushevosia, jos tila rauhottuisi edes vähän. Myös ratsuttajat totesivat että voivat viellä illasta liikuttaa jos siihen on mahdollisuus.
"Pakko tähän on joku järki saada", totesin ja lähdin vintin kautta ulos. "Se toimittaja joka matkalla uskaltautuu mun tielleni niin saa syytteen kotirauhan rikkomisesta", totesin ja nappasin matkaani viellä Heron suojakseni. Joni ja Perttu vilkaisivat toisiaan ja nousivat saman tien ylös. Joko he eivät luota harkinta kykyyni, pelkäävät puolestani tai haluavat varmistaa etten satuta itseäni.
Marssin Heron perässä halleille ja sieltä toimistoon. Joukon toimistoon sisään koputtamatta. Minähän en kotonani koputtele. Joni ja Perttu jäivät ovelle.
"Kestääkö tässä viellä kauan. Koska tuolle sonnilaumalle kerrotaan jotakin. Hevosten on päästävä liikkelle ne hyppivät muuten seinille. Jonkinlainen työrauha jompaan kumpaan maneesiin ja ehdoton kielto tallialueelle, Susa on aivan hermona ja tunnitkin on jouduttu perumaan tämän härdellin vuoksi", raivosin onhan tässä kyse hevosten terveydestä ja työntekijöitteni turvallisuudesta sekä yskityisyydestä.
Jouko nousi ylös rauhoitaakseen minua ja vakuutusyhtiön henkilöt nousivat ylös kättelemään, myös autoyhtiöiden edustajat tervehtivät minua. "Kyllähän väelle voisi ehdottaa siirtymistä jompaan kumpaan maneesiin. Mutta mitään virallista emme voi viellä tiedottaa", vakuutusyhtiön iso herra totesi.
"Tiedottaminen ei minua kiinnosta, vaan työni tekeminen, johon myös oleellisesti liittyy palanut hevosrekka", ennen kuin jatkoin Jouko pyöräytti minut ympäri ja vinkkasi pojat ottamaan kopin.
"No niin soitan palomestarille jos hän ja poliisit tulisivat vastaan ja saisitte mietittyä jonkinlaisen ratkaisun. Me jatkamme selvittelyä täällä ja odotamme tekniikan tutkijaa paikalle.
Lähdin saatettuna pihalle ja Hero seurasi kiltisti perässä. Käskin Heron vierelle, ettei se hermostuisi poliiseista jotka tulivat vastaan.
"Homma on seuraava me valmistellaan toimittajat siihen että tulet esittämään toiveesi. Kerromme ettet tiedä tutkinnasta mitään ja kommentoit jos haluat. Tarvittaessa aloitamme alueen tyhjentämisen jos tarvitsette tänne työrauhaa, onhan tämä melkoinen härdelli hevosille varsinkin", Hero alkoi hermostua poliisin puhuessa joten pyysin Perttua viemään sen takaisin talliin. Perttu avasi sille tallin oven ja käski sisälle.
Poliisit lähtivät edeltä ja palomestari tuli vastaan. Alina oli käytetty tarkastuksessa ja hänet oli kuulemma viety suoraan mökille Riikan kanssa. Maneesilla oli yllättävän leppoisa tunnelma. Elvi, Elisa ja Simo keittivät kahvia ja glögiä sekä laittoivat joulutorttuja tarjolle. Astuessani ovesta sisään olin varma että minut yritettäisiin syödä elävältä, mutta he olivatkin asiallisia joten uskallan ehkä puhua ihan vapaasti ja rauhallisesti. Uljaat adjutanttini asettuivat viereeni kun nousin katsomon rapuille "näytille".
"Tavallaan minun täytyy kiittää teitä että olette läsnä seuraamassa tätä ikävää tapaturma jatkumoa. Kuitenkin minun on ajateltava työntekijöitteni parasta ja ennen kaikkiaan hevostemme parasta. Meille tärkeää on hevosten hyvinvointi ja niiden on päästävä liikkumaan, joten nyt kysyisinkin teiltä onko mahdollista että takaatte työntekijöilleni rauhan, jos lupaan antaa teille lyhyitä haastatteluja pienen info tilaisuuden jälkeen. Voin kertoa vain sen mitä tiedän ja tiedustella haluaako joku tulla kertomaan tietojaan teille. Mieheni on edelleen selvittelemässä asiaa, mutta Klinga voi tietää jo asiasta enemmän kuin minä. Tärkeintä on että vakavia henkilövahinkoja ei ole sattunut", aloitin puheeni hieman jännittyneenä.
"Maikkarin uutisista, päivää. Olen kanssanne samaa mieltä, kyseessä on teidän elantonne ja eläinten hyvinvointi menee etusijalle. Puhun nyt kaikkien puolesta. Sanokoot hän joka ei kanssani ole samaa mieltä, puheeni jälkeen vastalauseen jos kokee sen olevan paikallaan. Olemme kaikki hyvin pahoillamme teitä kohdanneesta epäonnesta, kyseessä on tuoretta kalustoa ja uusi rakennus, joka vahingoittui myös palossa. Yrityksenne on vahva menestyjä ja tämä luonnollisesti koituu jonkin asteiseksi haasteeksi toiminnan jatkamisen kannalta, joten ymmärrän halunne pyrkiä jatkamaan työtänne. Kuitenkin mielestämme tiedon jakaminen on tärkeää ja olemme jo perustaneet avustussäätiön joka auttaa tietä yrityksen elvyttämisessä, mikäli vakuutusyhtiön kanssa tulee ongelmia. Kiitämme myös meille osoitetusta huomiosta ja suostumme yhteistyöhön kanssanne. Häiriintyvätkö teidän hevoset jos siirrymme kahvion puolelle. Itse haastattelut voitaisiin kuvata manesin puolella jolloin meluhaittaa on mahdollisimman vähän. Ja koska kaikilla kuvaajilla on pienehköt kamerat niin se käy sujuvasti. Lisäksi olisimme hyvin tyytyväisiä, jos jaksatte kertoa meille tapahtumien kulun", mustaan pitkään villakangas takkiin pukeutunut vanhempi herrasmies puhui. Kukaan ei osoittanut mieltään, joten suostuin.
Ohjeistin Jonin ja Pertun talliin ja aloittamaan uudelleen organisoinnin. Kaikki pitäisi liikuttaa edes kevyesti. Pyysin myös kysymään Maarittia valvomaan. Itse jäin kuuntelemaan palomestarin puhetta. En tiennyt että maneesikin on vahingoittunut. Puheen jälkeen minulle annettiin puheen vuoro.
"En tiennyt rakennuksen vahingoittuneen palossa, tiesin että lava rikkoi ikkunan muuten se oli minulle uutta. Myönnetään että sairaalasta palatessani pää oli niin pyörällä väen paljoudesta ja valoista, etten huomannut edes paloautoja enkä tiennyt koko palosta ennenkuin Klinga siitä kertoi. Mieheni ei halunnut huolestuttaa minua kun ei tiennyt kuinka pahasti olin pudonnut. Mutta minua on alkanut nyt kiinnostaa miltä meidän maneesi nyt näyttää onko se käyttökunnossa vai meneekö isoonkin remonttiin", vastasin palomestariin katsoen.
Toimittajien joukosta tuli ehdotus että lähdetään katsomaan tapahtuma paikkaa.
"Sillä ehdolla voimme poistua, että yhtäkään henkilöä, autoa tai hevosta ei saa kuvata ilman lupaani. Kyseessä voi olla asiakkaani hevonen tai asiakas itse, lisäksi en ole kysynyt henkilökunnaltani muilta kuin Jonilta ja Pertulta jotka äsken kanssani olivat lupaa kuvaamiseen. He ovat töissä, joten tämä ei perja-aatteessa ole julkinen tila. Talli on ilmoitettu suljetuksi tänään, mutta jokunen asiakas voi tänne viellä eksyä. Joten jos lupaatte ettei näin käy, niin suostun", vastasin.
Kaikki suostuivat, joten vaivallollinen siirtyminen ulos. Matkalla kerroin kuinka minulle ja muille loukkaantuneille oli käynnyt. Ja vakuutin ettei kenenkään tila ole vakava. Itseni tila on ehkä kivuliain ja Alinan ärsyttävin yskän vuoksi. Kuvaajat riensivät eteeni kuvaamaan ilmeitäni. Oli sovittu että toimittajat esittävät kysymykset vain "päätoimittajan" luvalla, joka oli kyseinen maikkarin herrasmies.
Näky maneesille oli karu. Autot olivat aivan hiiltyneitä ja maneesin pääty nokeentunut. Vasta nostaessani katseeen ylös huomasin todellisen vahingon. Tuli oli levinnyt kattorakenteisiin ja ilmastointihormin kautto koko katto oli pilalla. Sammutustöiden vuoksi myös pohja lainehti ja kaikki oli kastunut. Täys katastrofi, joten päätin soittaa välissä Joukolle. Joukokaan ei viellä kaikkia vahinkoja ollut nähnyt, joten tuli luokseni ja kertoi tietonsa. Tekninen tutkinta oli suorittamassa väli tiedoitetta muille ja poistanut Joukon toimistolta.
"Maneesi on käyttökelvoton, sen kattorakenteet eivät ole tehty tulen kestäviksi, joten tuli on päässyt leviämään huomaamattomasti sisäkaton välissä ja ilmastointihormeissa. Palolaitoksen kuvien mukaan siellä on ollut todella kuuma ja hormit ovat alkaneet jopa sulaa. Koko katto menee uusiksi ja myös pohja, joka on pilalla kasteluveden vuoksi. Tästä tulee hintava remontti mutta eniten mietityttää kuinka toimintaa saadaan jatkettua", Jouko selosti.
Siinä vaiheessa iski todellisuus että oikeasti meillä on nyt yksi maneesi ja lähes joka ilta on tuplatunnit. Jouko huomasi jännitykseni ja nappasi kiinni vyöärötäni vetäen minut itseensä kiinni.
"Olen kuitenkin jo ollut yhteydessä opettajaamme ja naapuri talliimme, jossa on maneesi. Siirämme osan hevosistamme naapuriin ja kuljetamme firman vanhalla kalustolla hevosia edestakaisin. Raskasta se on, mutta hevosemme ovat tottuneita matkustajia, joten se ei tuota niille turhaa stressiä. Opettajamme Hanna Loppi on ottanut asian hoitaakseen ja suunnittelee par aikaa muiden opettajien ja tallimestarin kanssa tuntien toteuttamista. Viikonloppuna kun on valoisaa osa tunneista ratsastaa pellolla tai kentällä. Toteutimme suunnittelun tallimestarin ja opettajan johdolla, jotta Cesilia saa keskittyä kilpahevosiinsa", Joukon sanat rauhoittivat mieleni.
Oikeastaa päivä ja viellä iltakin osittain meni haastattelupätkiä kuvatessa ja muutamassa suorassa lähetyksessä. Perttu, Joni, Paula ja Helen liikuttivat kaikki kilpahevoset ja viellä osan tuntihevosistakin. Tuntiponit päästettiin maneesiin irti ja juoksutettiin kun ratsuttajat antoivat haastatteluja. Mieli alkoi pikkuhiljaa nousta kun Jouko totesi että kyllä me tästä selvitään. Maneesiin on uusi katto tilattu ja huomenna päästään tekemään tarkastuksia kuinka kauan korjaustyöt kestää. Hän arvioi että huomenna saadaan pohja jo pois ja aletaan katon purkaminen.
Olen sanain kuvaamattoman onnellinen työntekijöitteni rohkeudesta, perkiksiantamattomuudesta ja lojaaliudesta. Illalla nukahdin kymmenen uutisten jälkeen Joukon syliin sohvalle, Heron nukkuessa lattialla ja Hugon sylissäni. Kyllä me tästä viellä noustaan.
